Case:
Piukat paikat
Järvenpään teatteri on vahvasti toimiva harrastajateatteri kaupungissa, jossa ei ole yhtään ammattiteatteria. Teatteri on muun muassa kahdesti palkittu Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä.
Teatterin periaatteisiin kuuluu, että näyttelijöitä lukuunottamatta keskeisimmät tekijät, kuten ohjaaja, lavastaja, puvustaja ja muusikot ovat ammattilaisia. Usein myös graafikko — sitä osaa minä olen saanut hoitaa useassa produktiossa.
Tässä on esimerkkinä musikaali Piukat paikat, jota esitettiin Järvenpää-talon Sibelius-salissa syksyllä 2008. Ohjaaja oli Tiina Brännare, lavastuksesta vastasi Teemu Loikas, puvustuksesta Kaisa Rasila, koreografiasta Osku Heiskanen ja musiikista Altti Uhlenius.
Esityksen tuottajana ja tärkeimpänä graafikon yhteistyökumppanina, innostajana ja ideapankkina, kuten myös suoran palautteen antajana, oli teatterin puheenjohtaja Anu Uhlenius.
Jokaiselle näytelmälle on suunniteltava oma logo, nimen kirjoitusasu, jota käytetään esityksen kaikessa materiaalissa. Piukat paikat on harvinaisen tiukka nimi näytelmälle ja siitä oli ilo suunnitella täysin uniikki logo. Uniikki tarkoittaa sitä, että kirjaimet on piirretty itse, eikä vain valittu, millä kirjainleikkauksella eli fontilla nimi kirjoitetaan.
Logon alla oleva tekstityyppiä ehdotti lavastaja. Hän halusi kirjoittaa lavastukseen kuuluvan miamilaisen hotellin nimen ajan henkeen sopivalla Broadway-fontilla. Niinpä samaa käytetään graafisessakin materiaalissa. Kolmanneksi fontiksi valitsin kulmikkaan, elokuvajulistemaiseen tyyliin sopivan kirjainleikkauksen.
Näytelmän päärooleihin oli tulossa kaksoismiehitys. Siinä vaiheessa, kun puvustus ja vähän kaikki muukin oli hyvä jos edes suunnittelun asteella, oli aika vaikea pukea näytelmän kahta päähenkilömiestä naisiksi. Niinpä päätettiin markkinointia varten kuvata vain Sugar Kane: peruukki päähän ja jotakin sellaista päälle, mikä ei voi olla pahasti ristiriidassa lopullisen roolihahmon kanssa.
Idea oli yksinkertainen: aika tasainen valo edestä ja takaa valoa nostamaan hiuksiin vähän hohtoa, musta tausta, tavoitteena jyrkkä graafinen kontrasti.
Tälllaisia esimerkiksi kuvasin (kuvissa Elina Varjomäki ja Outi Pippuri):
Niistä valittiin muutamia mainoksiin, esimerkiksi flaierista painettiin kahdeksan eri versiota:
Osa töistä painettiin viidellä värillä, joista se viides oli kulta. Tuottaja halusi vielä lisää hohtoa – Diamonds are a Girls Best Friend, suomeksi Timantteihin luotan vain – Sugar laulaa musikaalissa: irtotimantteja tippumaan taivaasta. Ne minä olisin jättänyt pois, mutta tämä on tiimityötä.
Julisteet näyttivät tältä:
Laajempi markkinointikirje näytti tältä:
Ensi-illan lähestyessä kuvasin esityskuvia kahteen otteeseen. Vielä kerran lavastettuja asetelmia, esimerkiksi näin:
Ja sitten aitoja esityskuvia läpimenoharjoituksesta noin viikko ennen ensi-iltaa:
Jos haluat nähdä kaikki kuvat, joita muun muassa annettiin lehdistölle pr-kuviksi, ne ovat täällä.
Viimeisissä graafisissa töissä käytettiin uusia kuvia esimerkiksi näin:
Useimmat painotyöt toteutti hienosti ja korkealaatuisesti Kirjapaino Keili. Esityksen käsiohjelma oli Z-taitettu, vähän paksummalle kartongille painettu:
Työstä on aina ilo saada palautetta. Paikallislehden toimittaja kirjoitti juttunsa loppuhuipennuksen näin:
”Mistähän se muuten johtuu, että ohjelmalehtisten ulkoasu on milloin minkäkinlainen, yleensä epäkäytännöllinen. Piukkojen paikkojen ohjelma on noin metrin pitkuinen retkuileva lakana, jota on paha levittää katsomossa huitomatta vierustoveria. Vähemmillä kuvilla siitä olisi saanut puolta pienemmän ja helpommin käsiteltävän. Teksti on onneksi mustasta pohjasta huolimatta kohtuullisen luettavaa.”
Toimittaja ei ehkä oivaltanut, ettei kaksikantista Z-esitettä ole tarpeen levittää kokonaan — ja metri on liioittelua, vain 87 senttiä se kokonaan avattuna oli.
Timo Saarinen, AD
Takaisin edelliselle sivulle...
